Juoksuhaudantie (WSOY, 2002)

Kari Hotakaisen kirjoittama romaani Juoksuhaudantie (2002) on tarina onnellisuuden pakkomielteisestä tavoittelusta ja sen hinnasta. Se on kertomus siitä, miten kaikki epätärkeä muuttuu tärkeäksi vasta silloin, kun sen menettää.

Romaani kertoo Matti Virtasesta, kotirintamamiehestä, joka on koko elämänsä tehnyt kaikkensa perheensä eteen. Hän hoitaa pyykit, ruuan, lastenhoidon sekä vaimonsa hyvinvoinnin ilman sen suurempia vaikeuksia, mutta parisuhde alkaa kaiken muun toiminnan ohella rapistua vähitellen kasaan. Kun riidan syttyessä Matin nyrkki sitten kerran heilahtaa, pakkaa vaimo lapsen mukaan ja muuttaa pois ystävättärensä luokse asumaan. Matti jää yksin kerrostalokaksioonsa ja alkaa kehitellä keinoja perheensä takaisin saamiseksi. Lopulta hän päättää hankkia jokaisen perheen unelmakodin viereisestä lähiöstä, talon, jollaisen hänen vaimonsa Helena on aina halunnut. Talon saamisesta muodostuu kuitenkin Matille pakkomielteinen kierre, johon sisältyy niin naapurien kotirauhan häiritsemistä kuin ihmisten kiristystä mitä julmimmin keinoin.

Kirja oli mielestäni osuva kuvaus suomalaisen miehen suhtautumisesta kivuliaisiin ja vaikeisiin asioihin. Tarinaan on helppo samaistua ja sen voi kuvitella todeksi, sillä Hotakainen kuvaa hyvin taitavasti pakkomielteisyyden vähittäistä kehitystä ja sitä, kuinka se odottamatta loikkaa valloilleen ja riistäytyy lopulta käsistä. Romaani on myös jäsennelty ajatuksella, mikä teki lukemisesta entistä kiinnostavampaa. Kertojina vaihtelevat monet ihmiset aina Matista kiinteistövälittäjään ja kappaleet olivat hyvin lyhyitä, mikä teki lukemisesta yllättävän nopeaa sekä mielenkiintoista. Kirja on jaettu neljään suurempaan kappaleeseen: perustukset ja salaojat, runko, harjannostajaiset ja muuttopäivä. Kaikki nämä kuvaavat osaltaan Matin taloprojektia ja yhdistävät lukijan taitavasti juonen eri osa-alueisiin.

Juoksuhaudantie on romaani, joka on voittanut sekä Finlandia-palkinnon että Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon osakseen ja siitä on tehty myös elokuva. Se ei ole ihme, sillä tarina on varmasti tuttu liiankin monelle lukijalle. Hotakaisen älykäs juonen kulku sekä tapahtumien syvällinen kuvailu aukaisevat lukijalle maailman, josta ei voi päästää irti.


 Heidi Helminen